Siitaman Nuorisoseuran perustaminen, puuhamiehet ja talonrakennus

Siitaman Nuorisoseuran perustaminen

Siitamaan oli perustettu kyläkirjasto v. 1902 Kuteman talon pojan Heikki Salon lahjoitettua sen perustaksi 20 markan kirjat ja Tilda Mikkolan hoidettua Kansanvalistuseuran ohjeiden mukaisesti kirjaston alkuunsaattamisen. Nuorisoseura syntyi tavallaan kirjaston tueksi ja kartuttajaksi. Aloitteen seuran perustamiseksi teki silloinen Nikkarilan isäntä Juho Ambrusin, joka oli edellisen vuosisadan lopulla muuttanut Hämeeseen Joroisilta. Siellä hän lienee tutustunut jo 1880-luvun alussa Etelä-Pohjanmaalla syntyneeseen Nuorisoseuraliikkeeseen.

Siitaman Nuorisoseuran perustava kokous pidettiin Yli-Ruokosen talossa helmikuun 1. pnä 1903. siitama kuului tuolloin Kangasalan pitäjään ja niinpä Kangasalan Nuorisoseuraa edusti sen esimies Antti Thule (sittemmin Helsingin Yliopiston kansleri Antti Tulenheimo). Hän puhui kokouksessa nuorisoseuran merkityksestä sekä sen sivistävää tarkoitusperää koskevista asioista. Aluksi Siitaman Nuorisoseura toimi kangasalan Nuorisoseuran alaosastona, mutta kokouksen päätöksen mukaan sillä tuli olemaan omat raha-asiat sekä oma varaesimies, kirjuri ja rahastonhoitaja.

Kokouksessa valittiin yleisellä äänestyksellä varaesimieheksi Juho Ambrusin, kirjuriksi eli sihteeriksi Wihtori Ruokonen ja rahastonhoitajaksi Kustaa Kulju. Ohjelmatoimikuntaan tulivat valituiksi Amanta Sarkkila, Gustaava Ruokonen, Tilta Mikkola, W Lindgren ja A Seppälä.

Ensimmäisenä 10-vuotiskautena seuran toimintamuotoihin kuuluivat mm. kansan- eli kesäjuhlat, joissa oli urheilullisia koitoksia esimerkiksi hirrenheitossa ja pussijuoksussa. Talvisin pidettiin hiihtokilpailuja. Seuran illanviettoja pidettiin kylän taloissa. Ohjelman jälkeen oli kaksi tuntia tanssia. Seuran kokouksissa olivat keskustelunaiheina raittiusasia ja tupakointi. Tehtiin mm. päätös seuran tilaisuuksien savuttomuudesta, mutta se jouduttiin kuitenkin pian perumaan.

Alkuvuosien toiminnan taloudellinen tulos käytettiin lainakirjaston kartuttamiseen, avustettiin Kangasalan Nuorisoseuran talon tekoa, hankittiin kylään paloruisku yms. Heinäkuun 10. pnä 1904 seuralaiset tekivät opettaja Helinin laivalla huvimatkan Kangasalan Keisarinharjulle.

Pohjois-Hämeen keskusseuran ehdotuksesta Siitaman Nuorisoseura itsenäistyi omaksi seurakseen Fredrik Unkilan ollessa esimiehenä v. 1908. Tässä vaiheessa perustettiin kesäurheiluseura sekä ompeluseura tukemaan toiminnallaan nuorisoseuraa..

Alkuvuosina seuran johto muuttui lähes vuosittain, vain kirjurit ja taloudenhoitajat olivat pysyvämpiä. Vuonna 1915 seuran sihteeriksi valittiin 18-vuotias Reino Ambrusin ja muutenkin toimintaan alkoi tulla mukaan uusi, nuori sukupolvi. Maailmansodan varjo tuntui näiden vuosien toiminnan yllä.

Jukola

Vuonna 1916 oli tehty päätös oman talon rakentamisesta ja alkutoimet aloitettiin v. 1917. Ylä­Ruokosen emäntä, "Niinimäen mamma", oli sanonut painavan sanansa perustamisesta:" Kyllä nuoret mölypirtin tarttee!" sekä tontin paikasta, joka oli Mikkolan maalla lähellä Siitaman rautatiepysäkkiä. Talo rakennettiin Siitamassa tuolloin aseman ja seuran esimiehenäkin toimineen rakennusmestari Edvard Heinosen piirustusten mukaan. Tyypiltään talo edustaa rakennus­ajankohdan pyrkimystä riittävän koon ohella tehdä talosta myös melkoisen näyttävä. Oriveden Säästöpankki antoi rakennukseen lainaa ja sen takaajiksi tuli useita paikkakuntalaisia. Lainan takaisinmaksu kesti yhdeksän vuotta.

Rakennuspaikalla pidettiin monia talkoita: raivaustalkoot v. 1917 ja suuret hirsitalkoot 7.1.1918. Hirsikehikon 3600 markan suuruinen rakennusurakka solmittiin 13.1.1918. alkulaina oli 20 000 mk, mutta sen lisäksi tarvittiin vielä kaksi kertaan 10 000 markan lisälaina. Elettiin vaikeita ja epävarmoja aikoja ja mm. 1918 käyty Vapaussota viivästytti seuratalon rakennustöitä. Talo valmistui vasta syksyllä 1919 ja sille annettiin nimeksi Jukola. Vihkiäiset pidettiin Mikon-päivänä. Juhlan näytelmänä oli "Porrassalmella". Koska edessä oli talon rakentamiseen otetun velan maksu, iltamia pidettiin ainakin kymmenkunta vuodessa ja ohjelman taso yritettiin pitää korkealla.

Talon ensimmäiset muutokset jouduttiin tekemään jo v. 1925, jottaa saataisiin vahtimestarin asunto. Vahtimestareina toimivat vuosien varrella: Setälä, Asunen, Valonen Juvonen Leskinen ja Mäkelä. Laajasta avoverannasta tehtiin vaatesäilö. Kun lisäksi hankittiin piano, oli velkaa otettava lisää vielä v, 1928. Seuran viettäessä 25-vuotisjuhlaa, velkaa oli jäljellä enää 3000 markkaa.

Seuran toiminta sotien puristuksessa ja sen jälkeen..

Kun vanhempi toimintapolvi väsyi, tuli toimintaan mukaan 1930-luvulla uuttaa innostunutta nuorisoa. Silloin harrastettiin erityisesti urheilua ja liikuntaa yleensäkin. Pysäkinmäen raavaiden veljessarjojen pojat voittivat pokaaleja maakunnallisenkin tason kilpailuissa.

Iltamatoiminta tanhuineen ja näytelmineen jatkui. toiminta oli myös seurallista yhdessäoloa, koska ei juuri ollut varaa käydä muualla huveissa. 1930-luvulla heräsi toimintaan myös Oriveden aluepiiri. Seurojen yhteistoiminta oli lähinnä kovaa kilpaa sijoituksista urheilu- ja harrastuskilpailuissa.

Kesällä 1939 syttynyt toinen maailmansota ja Suomen Talvisota vaikuttivat suuresti seuran toimintaan. Välirauhan aikana toimintaa oli jonkin verran, mm. valtakunnalliset tanhukurssit Helvi Jukaraisen ohjaamana. Jatkosodan aikana toiminta pysähtyi kokonaan. Seurantalolla oli jonkin aikaa evakoita. Sitten se oli sotavankien majoituspaikka,foka syksyllä 1944 muuttui 60 miehen metsätyöleiriksi. Vasta kesäkuussa 1945 toiminta omassa talossa pääsi taas alkamaan, vaikka sitä oli yritetty käynnistää jo saman vuoden tammikuussa. Seuran johdossa tapahtui radikaali nuorentuminen. Osittain toinen, jopa kolmas sukupolvi joistain perheistä tuli seuran johtoon.

Sodan patoama toiminta- ja huvittelutarve oli valtava. Ohjelmassa jatkui 1930-luvun linja tanhuineen ja näytelmineen. Iltamissa oli väkeä tungokseen asti ja tanssia jatkettiin ylitunneilla jopa aamuyöhän saakka. urheilupuolella ruvettiin rakentamaan kylän urheilukenttää. kiinteä opintokerhotoimintakin alkoi. Osallistuttiin monille maakunnallisille eri alojen kursseille. Taloudellinen tulos oli hyvä. Vuonna 1948 Jukola sähköistettiin ja vesikatto uusittiin.

Vuoden 1949 paikkeilla toiminta alkoi laantua. Avioituminen ja poismuutot vaikuttivat seuran toimintaan. Vuodet 1949-53 olivat jonkinlaisia välivuosia. Toiminta oli vakiintunutta, muttaa rahapula alkoi tuntua. Seuran 50-vuotisjuhliin 1953 tehtiin sisäremontti, joka merkitsi suuria ponnistuksia ja velkaantumista. Juhlat onnistuivat hyvin ja parissa vuodessa veloistakin selvittiin. Urheilukenttäkin saatiin valmiiksi kunnan vuotuisen tuen turvin.

Suuret ikäluokat..

  1950-luvun loppupuolella seuran toimintaan alkoi vaikuttaa ns. suurten ikäluokkien mukaantulo. Pidettiin iltakursseja ja varhaisnuorten kesäleirejä. Keskusseura antoi ohjausapua ja harjoitettiin yhteistoimintaa Oriveden työväenopiston kanssa. Erityisessä suosiossa oli takamaa- ja järviretkeily. Vuosien 1959-68 välistä toimintajaksoa Eero Mikkola luonnehti seuran 70-vuotishistoriikissaan eräänlaiseksi huipentumaksi. toimintamuotoja oli paljon ja tilaisuuksien ja kokoontumisten osallistujamäärä runsaimmillaan. Vuonna 1961-1962 rakennettiin uusi ulkorakennus lähinnä talkoovoimin. Tarvikkeisiin kului 110.000 markkaa. 60-vuotisjuhlat vuonna 1963 olivat tämän toimintakauden ulospäin näyttävin toimintakyvyn katselmus. Juhlaan valmistettiin historiallinen näyttely, esitettiin purpuri ja muuta ohjelmaa kolmessa eri tilaisuudessa - kaikki paikallisin voimin kesävieraiden avustamana.

Vuoteen 1968 saakka Siitaman Nuorisoseuran toimintamuodot eivät kokeneet suuria muutoksia, vaikka niitä olikin Suomessa ja koko maailmassa tapahtunut monilla yhteiskunnallisilla ja taloudellisilla aloilla. 1940-luvulla alkanut opintokerhotoiminta muuttui tietokilpailukerhoksi. Siitamalaiset kilpailijat pääsivät kolme kertaa valtakunnalliseen loppuotteluun saavuttaen ensin pronssia, sitten hopeaa ja v. 1967 kultaa.

 

Näyttelemishalu ja samalla näytelmätoiminta hiipuivat vähitellen. Samoin loppuii joksikin aikaa kiinnostus yhteisiin teatterimatkoihin Tampereelle. Luultavasti TV-aikakauden alkaminen oli osaltaan syynä tähän. Samoin melkoinen muuttorynnistys kaupunkiin. Suuret ikäluokat olivat varttuneet aikuisen ikään ja hakivat paikkaansa työelämässä. Maaviljelyksellä ei enää elättänyt perhettä..

1970-luvun puolella varhaisnuorison teatterikerho palautti näyttämölle lähinnä sketsejä ja pieniä sommitelmia. Urheilumuodotkin muuttuivat. Kesäjuhlien urheilu-kilpailuissa ei taisteltu enää raivokkaasti, vaan niistä tuli lähinnä markkinoiden tapaisia leppoisia kisailuja. Lentopallosta tuli vapaa-ajanvietettä, harrastus, entisten seuraottelujen sijaan. Säännöllinen iltakurssitoiminta tyrehtyi Retkeilykään ei enää nuorisoa kiinnostanut. Oli keksittävä jotain uutta. Uusina urheilulajeina alkoivat pöytätennis sekä painonnosto ja jalkapatloharjoitukset. Säännöllisesti vuosittain järjestettävät tapahtumat vietiin kunniakkaasti läpi, vaikka aikuisikään varttunut nuoriso oli kaikonnut kaupunkiin. Kesäjuhliin he kuitenkin tulivat ja toivat lapsensa talvella lasten hiihtokilpailuihin.

 

Kotiseutupiiri ja vaatevarasto perustetaan..

 

Vuonna 1967 alkoi Siitaman Nuorisoseuran alajaoksena kotiseutupiiri, joka hoiteli kotiseututoimintaa yhdessä Oriveden Kansalaisopiston kanssa ja täydensi näin nuorisoseuran varsinaista toimintaa.

 

Vuonna 1978 vietettiin Siitaman Nuorisoseuran 75-vuotisjuhlia. Sitä ennen Jukolan näyttämölle oli tehty täysremontti. sinne oli laitettu sähkölämmitys ja koko talon sähköistys oli uusittu. Kunta oli avustanut töitä 10.000 markalla. Juhlissa esitettiin Veikko Äikkään johdolla vuosisatamme kavalkadi vuosilta 1900-1978. Se oli valtava urakka, joka sisälsi 129 roolisuoritusta. Vanhaan tapaan juhlissa esiintyivät myös Pirkkalan Pelimannit. Em. kavalkadi oli alkuna Siitaman vaatevaraston synnylle.

 

Vuonna 1980 nähtiinkin kesäjuhlissa näyttävä "Aikakausien nainen" esitys, mikä oli suuri pukukavalkadi. Siinä oli avustajana mm. lehtori Päivikki Meriläinen, joka tuohon aikaan järjesti yhteislaulutilaisuuksia Jukolassa. Talvisin järjestettiin aina pikkujoulut sekä lasten hiihtokilpailut. Järjestettiin myös lumiveistoskilpailuja ja hiihtoretkiä. Hiihtolatuja pidettiin auki omaa latukelkkaa käyttäen, jolloin omatoimiset hiihtoretketkin olivat mahdollisia.

Remontin aika..

 

Vuonna 1981 Jukolassa tehtiin keittiön ja ravintolan täysremontti. 1980-luvun puolivälissä Maija Nykänen tuli mukaan seuran johtoon ja aloitti raha-anomukset Opetusministeriölle järjestelmällisen peruskorjauksen aikaansaamiseksi. Näyttämön lattia uusittiin ja näyttämö muutettiin talvella eristettynä toimivaksi kerhotilaksi. Talon ulkomaalaus suoritettiin talkoilla sekä suururakkana salin lattian perustusten oikaiseminen, tukeminen ja uudelleen rakentaminen. Avustuksia näihin töihin saatiin juuri Opetusministeriöltä sekä jonkin verran Manttaalisäätiöltä ja Oriveden kaupungilta sekä muutamilta yksityisiltä lahjoittajilta. Jukolan pihaan tehtiin myös porakaivo ja sisälle vesijohto. Salin seinät paneloitiin. Taloon laitettiin sähkölämmitys säilyttäen kuitenkin entiset puille lämmitettävät uunit. Sisäkatto maalattiin. Hankittiin saliin 10 kpl mäntyistä Pirtti-pöytää penkkeineen. Eteiseen tehtiin nykyaikaiset WC-tilat. Viimeiseksi tehtiin keittiön täysremontti kalusteineen. Pääasiallisesti rahoitus saatiin Opetusministeriöltä. Talkootyötä remontti vaati myös, mutta ei yhtään lainaa. Kaiken lisäksi seuran normaali toiminta jatkui entisellään kesäjuhlineen ja hiihtokilpailuineen. Lisäksi otettiin uutena harrastemuotona mukaan laskettelu. Järjestettiin yhdessä Oriveden 4-H kerhon ja Oriveden kaupungin kanssa lasketteluretkiä Himokseen.

 

Kirkkovene

 

1983 aloitettiin uuden kirkkoveneen teko ja sen tiimoilta saatiinkin yhteistyössä TV-2:n kanssa monta tapahtumaa nuorisoseuran ohjelmaan. Uudella kirkkoveneellä osallistuttiin Pirkan soutukilpailuun vuodesta 1987 alkaen. Jo neljä vuotta sitä ennen oli kilpailuihin osallistuttu vanhalla veneellä.

 

Toiminta jatkuu - myös tulevaisuudessa

 

Nuorisoseuran 85-vuotisjuhlat päätettiin pitää pienimuotoisina, koska oli sovittu kotiseutupiirin kanssa seuraavana vuonna (1989) pidettävästä "Sodan ja pula-ajan"-näyttelystä Talvisodan alkamisen 50-vuotismuistoksi. Siitaman vaatevaraston runsaasta sotilasvaatetuksesta johtuen päätettiin esittää 1989 kesäjuhlissa "Suomen kohtalonvuodet"-niminen kavalkadi. Kesällä 1990 siitamalaisia oli mukana Oriveden 450-vuotisjuhlan kavalkadissa.

 

Vuonna 1991 kylän puuhamies ja monien tilaisuuksien ideoija, Eero Mikkola kuoli äkillisesti. Hän oli serkkujensa kanssa 50-luvulla aloittanut matkamotoristien kutsukokoontumisen. Mutta vasta 70-luvulta lähtien tilaisuudet pidettiin säännöllisesti Siitaman nuorisoseuran talolla Jukolassa ja ne painuivat vuosi vuodelta osallistujamäärältään lopulta jopa lähelle 500 henkeä. Motoristit olivatkin näyttävässä kunniakujassa Eero Mikkolan hautajaisissa.

Matkamotoristit olivat niin ihastuneita Siitamaan ja sen leppoisaan henkeen, että eivät tahtoneet luopua tästä tapahtumasta. Seuraavasta vuodesta (1992) lähtien motoristikokoontumisen päättivät järjestää yhdessä Siitaman Nuorisoseura ja Hämeenlinnan moottorikerho: Wakka-Hämeen Satulapummit.

Tapahtuma on vakiinnuttanut paikkansa seuran ohjelmassa siinä kuin Jyväskylän Suurajojen Grillikioskien pitokin.

  Siitaman Nuorisoseuran 90-vuotisjuhlia vietettiin v- 1993 kaksi-päiväisenä juhlana. Lauantaina oli seuran kentällä kenttäpelejä ja Jukolassa lasten näytelmä: "Laulava kivi" sekä illalla iltamat. sunnuntaina pääjuhlan ohjelmanumerona oli kavalkadin muodossa esitetty seuran historiikki, jonka konsti Veikko Äikäs ja juonsi Marjatta Perttula. Samana vuonna käännettiin seuran toiminnassa taas uusi lehti. Maija Nykänen käynnisti kansainvälisen toiminnan konkreettisesti. Vuonna -93 nuorisoseuran vieraana oli viikon ajan kymmenen italialaista nuorta ja seuraavana vuonna Siitama vastavuoroisesti järjesti nuorisoryhmän viennin Italian Genovaan. Maija Nykänen toimi ryhmävetäjänä ja tulkkina sekä haki ryhmälle apurahaa CIMO:sta. Apurahaa saatiin noin puolet kustannuksista. Kansainvälinen toiminta tuli mukaan myös AFS vaihto-oppilasjärjestön kanssa tehdyn yhteistyön kautta. Useat Nykäsen perheessä olleet vaihto-oppilaat osallistuivat seuran toimintaan ja tapahtumiin. Vaihto-oppilasjärjestö järjesti myös yhteiset iltamat Siitaman Nuorisoseuran kanssa Jukolassa

Seuran 95-vuotisjuhlia ei vietetty (v. 1998), koska halutiin satsata enemmän 2003 pidettävään 100­-vuotisjuhlaan. Seuran toiminta on viime vuosina sujunut tasaiseen tahtiin. Vuosittain järjestetään kesäjuhlat, pikkujoulujuhlat ja lasten hiihtokilpailut. Kesäretket sekä uinti- ja teatteriretket pari kertaaa vuodessa kokoavat linja-auton aina täyteen innokkaita jäseniä. Luonnossa liikkumista on myös elvytetty 90-luvulla. Talvella on järjestetty yhteinen hiihtoretki Pikku-Vittasiin ja kesällä saareen on lähdetty uimaan, kalastamaan ja paistamaan lättyjä. Retki on ollut erityisesti lasten ja nuorten suosiossa. Kursseja on järjestetty tarpeen mukaan, mm. suksien voitelukurssi, kakkujen tekokurssi, pizzakurssi, järjestysmieskurssi, järjestökurssi jne.

Motoristikokoontuminen elokuussa sekä Jyväskylän suurajojen grillikioskit ja muonitukset vaativat runsasta talkoolaisten osanottoa. Talkooväen juhlat on sitten pidetty myöhemmin syksyllä. Nuorisoseuran taival on ollut pitkä ja vaihteleva. Se on ollut kokoava ja yhdistävä tekijä Siitamassa. Seuran johtokuntaan on aina saatu aktiivisia ja toimeliaita henkilöitä. Aina on suunnitteilla jotain uutta. Nuorisoseura pyrkii pysymään ajan hermolla vanhat perinteet silti säilyttäen. Sen toiminta on tullut viime vuosina hyvin tunnetuksi. Siitä kertovat monet kunniakirjat Jukolan seinillä. Toista sataa vuotta vanha nuorisoseura-aate sopii edelleen erinomaisesti etenkin maaseudulla asuvien ihmisten harrastustoiminnan pohjaksi.